ROMEO JA JULIA

Näytelmän henkilöt:

ESCALUS, Veronan prinssi.

PARIS, nuori ylimys, prinssin sukulainen.

MONTAGUE, | kahden keskenänsä riitaisen perhekunnan päämiehet.

CAPULET, |

Capuletin setä.

ROMEO, Montaguen poika.

MERCUTIO, prinssin sukulainen, Romeon ystävä.

BENVOLIO, Moutaguen veljenpoika, Romeon ystävä.

TYBALT, kreivinna Capuletin veljenpoika.

LORENZO, fransiskolainen munkki.

JUHANA, samaa munkistoa.

BALTHASAR, Romeon palvelija.

SIMSON, |

YRJÖ, | Capuletin palvelijoita.

PIETARI, |

AAPRAMI, Montaguen palvelija.

Apteekkari.

Kolme soittoniekkaa.

KUORO.

Muuan poika.

Paris-kreivin palveluspoika.

Muuan upseeri.

KREIVINNA MONTAGUE.

KREIVINNA CAPULET.

JULIA, Capuletin tytär.

Julian imettäjä.

Veronan porvareita; kummankin perhekunnan mies- ja naispuolisia

sukulaisia; vartijoita ja seuralaisia.

Tapahtumapaikkana enimmältään Verona, viidennen näytöksen alussa Mantua.

PROLOGI

 
Kaks perhekuntaa, yhtä kuuluisaa,
Veronassa – on tapaus siellä, näet —
Vihasta vanhast' uuteen vimmaan saa
Ja kansan verin tahraa kansan käet.
Katala kohtu noiden riitaisten
Kaks lempivää luo kovan onnen lasta,
Ja kurja loppu näiden poloisten
Sovittaa kuoloss' isäin vainon vasta.
Näidenpä kahden surman-suosimain
Kamalat vaiheet sekä isäin raivon,
Jonk' asettaa voi lasten kuolo vain,
Parissa tunniss' esitellä aivon.
Kuunnelkaa kärsivällisesti vaan,
Parantaa puutteet voimin koetetaan.
 

ENSIMÄINEN NÄYTÖS

Ensimmäinen kohtaus

Julkinen paikka.

(Simson ja Yrjö tulevat, miekka ja kilpi kädessä.)

SIMSON

 
Toden totta, Yrjö, me emme anna hutikoida kanssamme.
 

YRJÖ

 
Emme suinkaan, silloinhan olisimme hutikoita.
 

SIMSON

 
Näetkös, jos vimmastumme, niin hutikoimme heitä kalloon.
 

YRJÖ

 
Huhdo ensin hutikka omasta kallostasi, ennenkuin sen menetät.
 

SIMSON

 
Minä isken vikkelästi, kun vauhtiin pääsen.
 

YRJÖ

 
Mutta sinua ei saa niin vikkelästi vauhtiin.
 

SIMSON

 
Montaguen koirakin saa minut vauhtiin.
 
 
YRJÖ. Saada vauhtia on sama kuin paeta; mutta uljas mies pitää paikkansa; siis, jos vauhtiin pääset, niin ajat käpälämäkeen.
 
 
SIMSON. Sen talon koiratkin ajaa minut paikkani pitämään. Minä pidän seinää vasten kaikki Montaguen rengit ja piiat.
 
 
YRJÖ. Se osoittaa, että olet heikko raukka, sillä heikoimmat turvauvat seinään.
 
 
SIMSON. Oikein; ja senvuoksi vaimot heikompina astioina aina työnnetäänkin seinään. – Siis, Montaguen rengit tuustaan seinästä pois, ja piiat työnnän seinään.
 

YRJÖ

 
Riita on herraimme ja meidän, heidän palvelijainsa, välillä.
 
 
SIMSON. Yhdentekevä; minä rupean oikein hirmuksi. Kun olen taistellut renkien kanssa, alan julmaksi piioille: otan heiltä piikuuden.
 

YRJÖ

 
Piian-viranko?
 

SIMSON

 
Piian-viran tai piikuuden; käsitä miten tahdot.
 

YRJÖ

 
Ne sen kyllä käsittävät, jotka sitä tuta saavat.
 
 
SIMSON. Minua he kyllä saavat tuta, niin kauan kuin seisoa jaksan; tiedetäänhän että olen kelpo lihamöhkäle.
 

YRJÖ

 
Hyvä, ettet ole kala; jos kala olisit, niin olisit varmaan kapakala.
Paljasta pamppusi! Tuossa tulee Montaguen väkeä.
 

(Aaprami ja Balthasar tulevat.)

SIMSON

 
Pamppu on paljastettu. Haasta riitaa, minä turvaan selkääsi.
 

YRJÖ

 
Mitä? Turvaatko selkäsi ja karkaat?
 

SIMSON

 
Älä pelkää.
 

YRJÖ

 
Johan nyt! Minäkö sinua pelkäisin?
 

SIMSON

 
Pitäkäämme laki puolellamme; anna heidän alottaa.
 

YRJÖ

 
Minä irmastelen heille ohi-kulkeissani; katsokoot asiaa miten tahtovat.
 
 
SIMSON. Ei, vaan miten uskaltavat. Minä näytän heitä sormella, joka on häpeä heille, jos sitä kärsivät.
 

AAPRAMI

 
Näytättekö sormella meitä, herra?
 

SIMSON

 
Minä näytän sormella, herra.
 

AAPRAMI

 
Näytättekö sormella meitä, herra?
 

SIMSON

 
Onko laki puolellanne, jos myönnän?
 

YRJÖ

 
Ei.
 

SIMSON

 
En, herra, minä en näytä sormella teitä; näytän vain sormella.
 

YRJÖ

 
Pyydättekö riitaa, herra?
 

AAPRAMI

 
Riitaako, herra? En, herra.
 
 
SIMSON. Jos sitä pyydätte, niin olen valmis. Minä palvelen yhtä hyvää herraa kuin tekin.
 

AAPRAMI

 
Ettekä parempaa.
 

SIMSON

 
Olkoon menneeksi.
 

(Benvolio tulee etäältä)

YRJÖ

 
Sano: parempaa; tuossa tulee yksi herrani sukulaisia.
 

SIMSON

 
Parempaa.
 

AAPRAMI

 
Se on valhetta.
 

SIMSON

 
Miekkanne esiin, jos olette miehiä! – Yrjö, muista kerskaus-iskusi.
 

(Taistelevat.)

BENVOLIO

 
Erille hullut! Miekat tuppeen! Ette tiedä, mitä teette.
 

(Lyö miekat heidän käsistään.)

(Tybalt tulee.)

TYBALT

 
Mitä? Miekka maalla keskell' arkain moukkain?
Benvolio, käänny! Katso surmaas silmiin!
 

BENVOLIO

 
Vain rauhaa rakennan ma; tuppeen miekkasi
Tai käytä sitä erottaakses noita.
 

TYBALT

 
Kuin? Miekallako rauhaa? Sanaa tuota
Ma vihaan niin kuin helvettiä, sua
Ja Montague'ita! Pidä puoltas, akka!
 

(Taistelevat.)

(Useita henkilöitä kumpaakin huonekuntaa tulee sisään ja yhtyy

 
    tappeluun; sen jälkeen porvareita, nuijat kädessä.)
 

1 PORVARI

 
Hei, nuijat, kirveet, keihäät tänne! Lyökää!
Alas Capuletit! Alas Montaguet!
 

(Capulet, yönuttu yllä, ja kreivinna Capulet tulevat.)

CAPULET

 
Mitä melua? Hoi! Tänne miekkani!
 

KREIVINNA CAPULET

 
Ei, sauva, sauva! Miksi miekkaa sinä?
 

CAPULET

 
Miekkani, sanon! – Vanha Montague
Tuoss' ilkkuin mulle säilää häilyttää.
 

(Montague ja kreivinna Montague tulevat.)

MONTAGUE

 
Capulet konna! – Mennä minun suo!
 

KREIVINNA MONTAGUE

 
Ei askeltakaan vihamiehes luo!
 

(Prinssi tulee seurueineen.)

PRINSSI

 
Kapinoitsijat, te rauhan vihamiehet!
Aseenne veljesverin ryvettäjät!
Mut ettekö te kuule? – Miehet, pedot,
Jotk' omain suonten purppuraiseen virtaan
Tuhoisen vimman liekit sammutatte!
Pois verisistä käsist' aseet nurjat,
Jos piinaa välttää tahdotte, ja kuulkaa
Vihaisen ruhtinaanne tuomio!
Sanasta joutavasta syntyneenä
Jo kolmasti on kolme kansais-sotaa
Sun tähtes, Capulet ja Montague,
Pois karkoittanut rauhan kaduiltamme.
Ja vanhain täytyi porvareimme heittää
Pois arvopuku, käsin vanhoin käydä
Keihääseen vanhaan, rauhan ruostuttamaan,
Vihaanne ruostunutta häätääkseen.
Jos katurauhan vielä rikotte,
Niin rauhansakon henkenne saa maksaa.
Täll' erää poistukaa te kaikki muut;
Te, Capulet, te käykää kanssani;
Ja Montague, te iltapuolla tulkaa
Keräjäpaikkahamme, vanhaan linnaan
Täst' asiasta lisää kuulemaan.
Pois kaikki, sanon, kuolon uhalla!
 

(Prinssi seurueineen, Capulet, kreivinna Capulet,

 
    Tybalt, porvarit ja palvelijat menevät.)
 

MONTAGUE

 
Ken herätti tuon vanhan riidan taas?
Benvolio, alustako olit läsnä?
 

BENVOLIO

 
Kun lähestyin, niin kiivaass' ottelussa
Näin vihollisenne ja teidän miehet.
Heit' aioin miekall' erottaa, mut silloin
Tuo hurja Tybalt tuli, miekka maalla,
Sähisten riidanhimosta, ja sillä
Pääns' ympäri hän huitoi, piesten tuulta,
Jok' ilkkui vain ja viuhui vammatonna.
Kun vuoroin siinä iskimme ja löimme,
Tul' avuks yhä lisää kummallenkin,
Siks kunnes prinssi kaikki erotti.
 

KREIVINNA MONTAGUE

 
Oi, Romeoni! Missä lie hän nyt?
Hyv', ettei taisteluun hän yhtynyt.
 

BENVOLIO

 
Jo aikaa ennen, kuin tuo pyhä päivyt
Tähysti idän kulta-ikkunoista.
Levoton mieli maille minut vei;
Ja silloin sykomori-lehdossa,
Jok' antaa tuonne länteen kaupungista,
Näin poikanne jo kulkevan niin varhain.
Hänt' astuin kohti; vaan hän minut huomas,
Ja piiloon hiipi metsän tiheikköön.
Tunteitaan omistani arvaten,
Jotk' etsi paikkaa, miss' ei ihmist' ollut,
Kosk' itse olin itselleni liikaa,
Ma noudin mieltäni, soin saman hälle,
Näin ehdoin karttain ehdoin karttavaa.
 

MONTAGUE

 
Jo monin aamuin hänen siellä nähtiin
Lisäävän kyynelillään kastett' aamun
Ja paisuttavan pilvet huokauksillaan.
Mut heti kun kaikk'-eläyttävä päivä:
Tuoll' idän äärill' alkaa koittaren
Vuoteelta utu-uutimia nostaa,
Valosta kotiin hiipii synkkä poika,
Sulkeutuu yksin huoneesensa, salpaa
Armaalta päivänvalolt' ikkunansa,
Näin luoden itsellensä tekoyön.
Kamala mielen-synkkyys hälle koittaa,
Jos syyt' ei sen voi hyvät neuvot voittaa.
 

BENVOLIO

 
Syyn siihen tiedättekö, setä hyvä.
 

MONTAGUE

 
En tiedä, enkä häneltä saa tietää.
 

BENVOLIO

 
Kovalle oletteko hänet pannut?
 

MONTAGUE

 
Sekä itse että ystäväini kautta;
Vaan hän, tuo halujensa uskottu,
On itselleen – kuin vilpitön, en tiedä —
Mutt' ainakin niin salainen, niin vaiti,
Niin suoruutta ja julkisuutta vailla,
Kuin kateen madon syömä kukka-umppu,
Ennenkuin kauniin teräns' auki luo se
Ja sulons' auringolle pyhittää,
Jos tietäis vain, mik' alku on tuon vaivan,
Kyll' avun hankkisimme mielist' aivan.
 

(Romeo tulee etäällä.)

BENVOLIO

 
Hän tuossa tulee; minut jättäkää;
Ma kyllä koitan häntä ripittää.
 

MONTAGUE

 
Oi, jospa tunnustuksen vakavan
Häneltä saisit! – Armas, tulehan!
 

(Montague ja kreivinna Montague menevät.)

BENVOLIO

 
Huomenta, serkku!
 

ROMEO

 
                  Päivä niinkö nuori?
 

BENVOLIO

 
Vast' yhdeksän.
 

ROMEO

 
                Oi, pitkäks käypi huoli!
Täält' isäkö niin joutuin läksi?
 

BENVOLIO

 
                                 Niin.
Mi huoli päiväs pitentää?
 

ROMEO

 
                          Sen puute,
Jonk' omistaminen ne lyhentäisi.
 

BENVOLIO

 
Sa rakastat?
 

ROMEO

 
             Ma puutun —
 

BENVOLIO

 
                        Rakkautta?
 

ROMEO

 
Sen suosiota, jota rakastan.
 

BENVOLIO

 
Voi, että rakkaus, näöltään niin hellä,
Noin tyly on ja julma käsitellä!
 

ROMEO

 
Voi, että rakkaus, side silmillänsä,
Tien näkemättään löytää määränänsä!
Miss' atrioimme? – Voi! – Mi riita täällä?
Tok' älä kerro, kaikki olen kuullut.
Suur' viha on, mut rakkaus suurempi: —
Vihaava rakkaus! Rakastava viha!
Sa kaikkisuus, mi tyhjäst' olet luotu!
Keveys raskas! Vakaa hullutus!
Kuvaton kaaos muodoist' ihanista!
Sa siipi lyijyinen, sa savu kirkas.
Sa tuli jäinen, terveys sa sairas!
Sa valvas uni, vastakohtas ihan!
Näin rakastan ja rakkauttain vihaan.
Et naura sa?!
 

BENVOLIO

 
              En, pikemmin ma itken.
 

ROMEO

 
Mit', armas sielu?
 

BENVOLIO

 
                   Armaan sielus tuskaa.
 

ROMEO

 
Niin, syytä siitä lemmen puuskaa.
Sydäntäin omat lemmen tuskat kaivaa;
Niit' enennät sä, jos sen kuorman vaivaa
Omillas lisäät. Ystävyytes tuo
Liikoihin tuskiin liikaa taakkaa luo.
Savua lemp' on, usmaa huokausten;
Kun kirkastuu se, tulta silmä säihkyy,
Kun hämmentyy se, kyynelvirta läikkyy.
Mit' on se muuten? Hulluus älyinen,
Vihava sappi, mehu metinen.
Hyvästi, serkku!
 

BENVOLIO

 
                 Seis! Ma seuraan sua;
Jos näin sa minut heität, loukkaat mua.
 

ROMEO

 
Voi! Itseni ma hukkasin; ei oo
Hän täällä, muualla on Romeo.
 

BENVOLIO

 
Ken lemmittys on, sano vakavasti.
 

ROMEO

 
Pitäiskö voihkaten mun kertoa se?
 

BENVOLIO

 
Kuin? Voihkatenko? Ei, vaan vakavasti.
 

ROMEO

 
Ahdista testamentti sairahalta;
Se kiusatulle tuntuu kiusaavalta!
Siis, serkku, vakavasti: naista lemmin.
 

BENVOLIO

 
Lik' osasin, kun lempiväks sun luulin.
 

ROMEO

 
Mik' oiva kyttä! – Kultan' onkin kaunis.
 

BENVOLIO

 
Kultaiseen pilkkaan nopeammin sattuu.
 

ROMEO

 
Sivuitse ammuit! Nuol' ei Cupidon
Käy häneen, mieli Dianan häll' on.
Siveyden vahvass' asussa ei häntä
Satuta lapsen nuoli heikonläntä.
Pois lemmenpyyteen rynnäköt hän työntää
Ja riettaan silmän hyökkäykset, ja helmaans'
Ei vaihda kultaan, joka huiskaan hurmaa.
Oi, sulost' on hän rikas; köyhä vaan,
Kun aarteensa vie kanssaan kuolemaan.
 

BENVOLIO

 
Siis vannoi kieltäyvänsa naimisista?
 

ROMEO

 
Niin, ja se saituus suurt' on tuhlaamista.
Näet, kauneus, jäätyin hänen jäänsä alle.
Ei kauneuttaan suo jälkimaailmalle.
On liian viisas, liian kaunis vain,
Autuuden ansaitakseen tuskillain.
Pois lemmen vannoi hän, ja vala tää
Kun kaikui, kuollutt' elän elämää.
 

BENVOLIO

 
Mua kuule: unhota hänt' ajatella.
 

ROMEO

 
Sano, kuinka ajattelun unohtaisin.
 

BENVOLIO

 
Vapaus silmillesi suo: ne toisiin
Luo kaunokaisiin.
 

ROMEO

 
                  Ah, se keino hänen,
Tuon valion, vain lisäis viehätystä.
Nuo onnen naamarit, jotk' ihatarten
Saa otsaa suudella, ne mustuudellaan
Tuo mieleen peittämänsä ihanuuden.
Soaistu mies ei unhottaa voi näön
Kallista, hukattua lahjaa. Näytä
Minulle nainen ihanimman kaunis,
Sen kauneus on vaan näyte, joka näyttää
Ken tuota ihanint' on ihanampi.
Hyvästi! Unhotust' et neuvo mulle.
 

BENVOLIO

 
Sen teen, tai kuolen velkapäänä sulle.
 

(Menevät)

Toinen kohtaus

Katu.

(Capulet, Paris ja palvelija tulee.)

CAPULET

 
Ja sama sakko pantu Montaguelle
Kuin minulle; en luulis sopuisuutta
Miehille meidän ikäisille työlääks.
 

PARIS

 
Teill' arvoisa on kummallakin maine.
Ja pitkällistä riitaanne on sääli.
Vaan mitä sanotte mun kosintaani?
 

CAPULET

 
Ma sanon samaa, mitä sanoin ennen:
Viel' outo lapseni on maailmassa,
Hän tuskin neljäätoist' on vuotta nähnyt.
Kaks kesää kukkinensa kuolkohon,
Ennenkuin kypsä morsioks hän on.
 

PARIS

 
Moni nuorempi on onnellinen äiti.
 

CAPULET

 
Liiaksi varhain naitu varhain kuihtuu.
Maa kaikki nieli toivoni, pait hänet,
Hän ainut maallinen on aartueni.
Mut kosikaa, ja tyttö voittakaa,
Mun tahton' hänen mieltään noudattaa.
Jos myöntyy hän, niin valinnalle naisen
Ma suostumuksen annan sointuvaisen.
Illalla meill' on perhejuhla nyt,
Johonka vieraaks olen pyytänyt
Mont' ystävääni; joukon lisäks tulkaa
Te myös, ja kaikkein tervetullein olkaa.
Maan tähtiä tän' yönä mökissään
Heloittaa, taivaan tähdet himmentäin.
Mi reippahan on nuorukaisen huvi,
Kun ramman talven kantapäille suvi
Sirokas astuu, ilon samanlaisen
Tän' yönä monen kukkaposki-naisen
Seurassa saatte nähdä, kuulla heitä,
Valita sen, jok' enin lumoo teitä.
Myös tyttäreni muiden sarjass' on
Lukuna, vaikka laskuss' arvoton.
Mua seuratkaa! – Käy, poika, ahkeroiden
Veronaa pitkin, etsi niitä, joiden
On nimet tuohon kirjoitettu,
 

(Antaa hänelle paperin.) Sano

 
Talooni heitä, tervetulleiks sano.
 

(Capulet ja Paris menevät.)

 
PALVELIJA. Etsi niitä, joiden on nimet tuohon kirjoitettu! Kirjoitettu on, että suutari pysyköön kyynärässään ja räätäli lestissään, kalastaja sudissaan ja maalari verkossaan. Mutta minun on määrä saada selko niistä henkilöistä, joiden nimet on tuohon kirjoitettu, enkä mitenkään voi selkoa saada, mitä nimiä se kirjoittaja-henkilö siihen on kirjoittanut. Pitänee mennä kirjan-oppineitten tykö. – Kah, parahiksi ihan!
 

(Benvolio ja Romeo tulevat.)

BENVOLIO

 
Tai maarin! Liekin kautta liekki kuolee,
Ja kipu haihtuu uuden kivun kautta;
Jos pyöry huimaa, pyörrä vastapuoleen,
Uus tuska toivottomaan tuskaan auttaa.
Sa silmäs uuteen tartunnaiseen luo,
Niin haihtuu vanhan tuima myrkky tuo.
 

ROMEO

 
Ois rautalehti oivallista tuohon.
 

BENVOLIO

 
Mihinkä?
 

ROMEO

 
         Taittuneesen sääriluuhus.
 

BENVOLIO

 
Oletko hullu, Romeo?
 

ROMEO

 
                     En hullu,
Vaan kahlehdittu pahemmin kuin hullu,
Vankeuteen suljettu ja ilman ruokaa,
 

Ruoskittu, kidutettu ja – (Palvelijalle.)

 
Hyv'iltaa poika!
 

PALVELIJA

 
                 Jumal' antakoon!
Suvaitkaa, osaatteko lukea?
 

ROMEO

 
Kurjuudestani kohtaloni kyllä.
 
 
PALVELIJA. Sen olette kai oppinut ilman kirjaa. Mutt' sanokaa: osaatteko lukea suoraan kirjasta?
 

ROMEO

 
No, jos vain kirjaimet ja kielen tunnen.
 

PALVELIJA

 
Puhutte suoraa kieltä. Herran haltuun!
 

ROMEO

Seis, poika! Osaan lukea. (Lukee.)

 
"Signor Martino rouvineen, tyttärineen; kreivi Anselmo ja hänen ihanat sisarensa; leski-paroonitar Vitruvio, signor Placentio ja hänen herttaiset veljensä-tyttäret; Mercutio ja hänen veljensä Valentino; setäni Capulet rouvineen, tyttärineen; kaunis veljeni-tytär Rosalina; Livia; signor Valentio ja hänen lankonsa Tybalt; Lucio ja hilpeä Helena."
Ihana seura! Mihin heitä kutsut?
 

PALVELIJA

 
Illalliselle.
 

ROMEO

 
Illalliselle mihin?
 

PALVELIJA

 
Meidän taloon.
 

ROMEO

 
Kenen taloon?
 

PALVELIJA

 
Isäntäni.
 

ROMEO

 
Niin tosin, kun en kysynyt sit' ennen.
 

PALVELIJA

 
Nyt sanon teille asian kysymättänne. Isäntäni on se suuri, rikas
Capulet, ja, jos ette ole Montaguen sukua, pyydän teitäkin viinimaljaa
kallistamaan. Jumalan haltuun!
 

(Menee.)

BENVOLIO

 
Samoissa Capuletin juhlapidoiss'
Illastaa hempus, kaunis Rosalina,
Ja muut Veronan kaunottaret kuulut.
Käy sinne, vilpittömin silmin vertaa
Johonkin toiseen muotoa tuon armaan,
Niin korpiks joutsenesi luulet varmaan.
 

ROMEO

 
Jos silmän' hurskas usko totuutta
Noin pilkkaa, liekiks kyyneleeni tulkoot,
Ja kosk'ei kuolleet itkun virrassa,
Nuo kirkkaat harhalaiset tuleen kuolkoot!
Hänt' ihanampi! Mointa eläissään
Ei nähnyt kaikki-näkevä päiväkään.
 

BENVOLIO

 
Näit suloisena hänet ainoastaan,
Hänt' yksin silmin vuoroin punniten,
Vaan tuolle silmäis kidevaa'allen
Aseta kultas toista neittä vastaan,
Mi loistoaan luo illan pitohon,
Niin hyv' on tuskin, ken nyt paras on.
 

ROMEO

 
Ma sua seuraan, muit' en katsomaan,
Vaan oman kullan loistett' ihaamaan.
 

(Menevät.)

Kolmas kohtaus

Huone Capuletin talossa.

(Kreivinna Capulet ja imettäjä tulevat.)

KREIVINNA CAPULET

 
Miss' on mun tyttäreni! Kutsu häntä.
 

IMETTÄJÄ

 
Kautt' impeyteni kaksitoistiaana,
Juur' häntä kutsuin. – Tänne, eukkoseni!
Tupuni! – Jesta! Miss' on tyttö? – Julia!
 

(Julia tulee)

JULIA

 
Mik' on? Ken kutsuu?
 

IMETTÄJÄ

 
                     Äitinne.
 

JULIA

 
                              Täss' olen.
Mit', äiti, tahdotte?
 

KREIVINNA CAPULET

 
                      On seikka tämä: —
Mut jätä meidät, imettäjä, hetkeks.
Salaista meillä on. – Ei, jää vain tänne:
Kun mietin tarkemmin, saat läsnä olla.
Jo Juliall' on ikää, niinkuin tiedät.
 

IMETTÄJÄ

 
Sen, totta vie, ma sanon tunnilleen.
 

KREIVINNA CAPULET

 
Hän neljäätoist' ei vuotta ole vielä.
 

IMETTÄJÄ

 
Vetoa neljätoista hammastani, —
On totisesti niitä neljä vain, —
Hän neljäätoist' ei ole. Kuinka paljon
On Pietariin?
 

KREIVINNA CAPULET

 
              On päälle kahden viikon.
 

IMETTÄJÄ

 
No, päälle taikka vaille; Pietarina
Hän täyttää neljätoista. Hän ja Sanna —
Herrassa levätköön! – ol' yhtä vanhat. —
Niin, taivaass' on nyt Sanna; liian hyvä
Hän oli mulle. Mutta, niinkuin sanoin,
Hän Pietarina täyttää neljätoista.
Niin maarin, niin; sen vielä hyvin muistan:
Maanjäräyksest' on yksitoista vuotta;
Ja sinä vuoden päivänä – en koskaan
Sit' unhota – ma häntä vieroitin.
Malia olin rinnoilleni pannut
Ja päiväss' istuin kyyhkyslakan alla —
Te silloin Mantuass' olitte ja kreivi —
Niin, kyllä minä muistan! – Niinkuin sanoin;
Kun rinnallani malin maistoi hän
Ja tunsi karvaaks sen, tuo sievä hupsu,
Ih! kuinka irvisti ja rinnan heitti!
Rasahti kyyhkyslakka; tarvis, takaan,
Ei ollut käskeä mua tieheni.
Ja siitä päiväst' yksitoist' on vuotta.
Jo yksinään hän seistä voi, niin maarin,
Osaspa juosta, vaaperrella pitkin;
Juur' päivää ennen otsansakin särki;